Lost Highway

Demokratia sukkaa pahemman kerran! Äänekkäistä vastalauseistani huolimatta enemmistö valitsi tämän katsottavaksi. Saivat kyllä kärsiä päätöksestään.

Tämän leffan on melkein pakko olla taidetta, sillä en tajunnut siitä hevon hierakkaa. Jotain siinä oli jostain jazzfonistista ja automekaanikosta, joista toinen (taikka molemmat) oli syytteessä tyttöystävän murhasta. Ja gangsteripomo oli jossain myös mukana ihme valkonaamaisen heebon kanssa ja muuta käsittämätöntä. Ilmeisesti tämä "kadonnut valtatie" on joko Lynchin taikka minun korvien välissä.

Päähenkilö on yksi elokuvahistoria suurimmistä ääliöistä. Gangsteripomo survoo pistoolin hänen suuhunsa, ja pyytää nätisti jättämään isokihon tyttöystävän rauhaan. Ja totteleeko sankari tätä ehdotusta? 

Yksi liikennekulttuurin pikaoppitunti on kieltämättä aika hauska. Ramsteinia on liian vähän ääniraidalla. Taidan antaa seiskan arviosanaksi. 

Lost Highway (7)

Alle seiskan arvosanaa en uskalla antaa, tai minua aletaan pitää vieläkin tyhmempänä, jos mahdollista ;o). Totuuden nimissä en ymmärrä, miksi elokuva joka ei vastaa asettamiinsa kysymyksiin (elokuvan keston aikana) olisi jotenkin taiteellisesti merkittävämpi, kuin 
elokuva joka vastaa? Ja silti juuri arthouse leffoissa on näitä "kysymyksiä herättäviä" tarinoita eniten. Vaikka massaviihdettähän Lost Highway on... Kivat musiikit.

Alussa hidastempoinen, erinomaisella tavalla sekava elokuva. Elokuvassa ei myöskään turhaan selitelty - katsojallekin jätettiin jotain pohdittavaa. Tällaiset totutun logiikan
ja aikakäsityksen ulkopuolelle ulottuvat elokuvat ravistelevat virkistävällä tavalla aivoja hereille kaikkialta tulvivasta uneliaasta tasapäisyysapatiasta. 9