|
Timo sai muilutettua ohjelmistoon yhden Dario Argenton Gialloista. Nuorta oopperalaulajatarta piinaa varsin tungetteleva ihailija. Itse asiassa tyyppi äityy niin tuttavalliseksi, että sitoo sankarittaren ja murhaa hänen poikaystävänsä (periargentolaiseen tapaa leipäveitsellä). Ikävänä twistinä neito ei voi sulkea silmiään, kun konna on teipannut rivin nuppineuloja hänen silmäluomiansa vasten (yäk). Ja sitten luumuillaan ympäriinsä murhaajaa selvittämässä. Luonnollisesti mukaan mahtuu myös toinen Argenton tavaramerkki, erittäin komeat kamera-ajot. Komeat, vaikkakin välillä hieman perusteettoman tuntuiset. Tämä elokuva järkytti minua ihan oikeasti. Minä
nimittäin pidin siitä. Kieltämättä muutama juonenkäänne
oli *hieman* huonosti perusteltu. Ja murhaajan paljastamiseksi käytetty
metodi oli niin tyhmä, etten kehtaa sitä tässä ruveta
edes paljastamaan. Mutta kokonaisuutena ihan katsottava tekele. Jos musiikki
olisi ollut Goblinseilta, olisin saattanut heltyä viskaamaan kympillä.
Nyt saa ysi riittää arvosanaksi.
|