Whip and Flesh

Leffan nimi kuulostaa ihan kovan luokan SM-tavaralta, mutta ei tämä nyt ihan niin kovaa kamaa ollut. Olipahan vain paremmanpuoleinen goottijännäri.

Nuori Christopher Lee on 1800-lukulaisessa kartanossa isänsä vieraana. Leen hahmolla on taipumus naissuhteissaan innostua heiluttamaan ruoskaa, ja tällä kertaa lemmekkäiden ruoskijaisten vastaanottavassa päässä on melko simpsakan näköinen serkkutyttö (joka mieluummin silmittäisi kylläkin kartanonherran toista poikaa). Ruoskamestarin edellisen vaimon kuolemassa oli siinäkin jotain vilunkia (hänet nimittäin puukotettiin). Njoh, yksi
kartanon väestä saa tikarista kurkkuunsa, ja loppu elokuvasta pähkäillään: "kuka, mitä, missä ja miksi". 

Whip and Flesh on aika pöhkö leffa. Aika paljonkin pöhkö leffa. Mutta oudon pervertikolla tavalla minä pidin tästäkin. Ehkä kesähelteet ovat lopullisesti löysyttäneet ruuvini. Arvosanaksi annan kahdeksikon, ei tässä nyt sentään Hammerin tuotoksia aleta ylittelemään.