|
Marko Ikäheimo
Mario Bavaa vaihteeksi, eli italialaista kauhua
60-luvulta. En meinannut
uskoa, kun Tomi väitti elokuvan perustuvan Nikolai Gogolin teokseen,
mutta
samaa tietää kertoa myös Verikekkerit-kirja. Tosin sen
mukaan pohjautuminen on erittäin ylimalkaista.
Keskiaikainen noita niitataan aika julmalla tavalla. Rautanaamio (piikkejä
sisäpuolella) isketään noidan kasvoihin kiinni (nice).
Jokunen aika
myöhemmin (1800 luvulla ?) vanhassa linnassa alkaa tapahtua kummia.
Kartanon tytär on nirhatun noidan kaksoisolento, ja kellarissa
rupeaa
kolistelemaan joku muukin kuin normaali rottayhdyskunta.
Tälle leffalle on vähän hankala antaa arvosanaa, koska
sitä tuli seurattua vain puolittain. Visuaalisesti se mustavalkokuvauksineen
erittäin näyttävää. Tosin yksi diskohilemunkki
on aika hurja ilmestys.
Kuutonen tarinasta, kahdeksikko kuvallisesta julkipanosta ja ysi miikka
naapurin vitseille.
|