Inauguration of the Pleasure Dome

Tyypit vain haahuilevat ympäriinsä ja irvistelevät (kieltämättä varsin komean) musiikin soidessa. Ohjaaja viljelee kovasti kaikenlaisia kikkailuja ja ylenmääräistä värienkäyttöä. Yksi nainen pitää päässää lintuhäkkiä, muutapa en muistakaan. Taisin joutua koomaan jossain välissä...

Okkultistiselta kannalta tämä "teos" saattaa olla hyvinkin merkittävä. Elokuvallisena taikka edes kuvallisena teoksena minä en sitä rupea arvostelemaan.

***

Tämäkö muka ikävystyttävä? Okkultismiko muka ainoa asia, mikä teoksessa voisi viehättää? Minusta tämä oli ERITTÄIN hyvä leffa - ihan OIKEASTI hy- vä. Ainako pitäisi tapahtua jotain ja olla juoni, joka selitetään katso- jalle niin, että jokainen taatusti ymmärtää leffan samalla tavalla? Minus- ta tämä leffa oli etenkin kaunista katseltavaa ja kuultavaa. Se, että hen- kilöt "vain haahuilivat ja irvistelivät" oli juuri sitä, mikä on nautitta- vaa katsottavaa. Elokuvan kuvalliset kikkailut, maskit, puvut, esineistö jne oli varsinkin tunnelmallisen musiikin soidessa esteettistä ja tuntei- ta herättävää nähtävää. Elokuva oli mukavasti aistillinen.

Mitä elokuvan okkultistiseen merkitykseen ja videoillassa kuultuun kom- menttiin siitä, että leffan voisi ymmärtää lähinnä perehtymällä asiaan kuuluvaan kirjallisuuteen, tulee, olen vähän ihmeissäni moisesta asen- teesta. Ikäänkuin leffaa ei voisi tajuta perehtymättä Crowleyn ajatuksiin. Ehkäpä siitä voi saada irti jotakin uutta perehtymällä taustoihin. Mutta miksi leffa pitäisi ymmärtää juuri sen kautta, mihin elokuvan symbolit viittaavat? Miksi leffa pitäisi ylipäänsä ymmärtää? Miksi tehdä mukavasti mieltä arvoituksellisuudellaan kutkuttavasta nautinnosta pelkästään mo- neen kertaan käytettyjen, tulkittujen ja yhdisteltyjen myyttien taas ker- ran "ovelan" synkretistisesti yhdistelty toisinto? Angerin kommentti "omistettu harvoille sekä A. Crowleylle" ja vastaava pentagrammipellejen mysteeriklubisnobbailu saa minulta lähinnä kyynistä naureskelua vastauk- seksi. Parasta tällaisissa muka juonettomissa leffoissa on se, että nii- hin saa itse asettaa merkitykset. Tällainen mielikuvituksen vapaushan kuu- luukin vallita taiteessa. Minusta ihmisen ei tarvitse tutustua Zos Kia Cultukseen pitääkseen Austin Sparen töistä. Yhtä lailla ei tarvitse olla vapaamuurari pystyäkseen ymmärtämään Mozartin teosten syvimmän merkityk- sen.

Symboliikkaa ja hyvaa musiikkia. Aluksi luulin tajuvani jotain.

EI TÄLLAISTA VOI KATSOA.