|
Illan päätteeksi hieman erikoisempaa herkkua: Neuvostoliittolainen fantasiaelokuva 60-luvulta. Valitettavasti kylläkin jenkkien dubbauksella ja täyskuvalla. Rauhallisen maanviljelijäkylän elämän tekee vaikeaksi moninaiset vihulaislaumat. Kylässä olisi yksi mies, jonka ruumis on kylläkin väkivahva, mutta jalat eivät toimi. Hyväksi onneksi paikalle saapuu kuitenkin muukalaisia (paikallisen prinssin lähetystö ?) joka taikavedellä parantaa urhon juoksimet. Ja jopa rupeaakin vainolaiset lakoamaan! Paha, todella paha mongoliruhtinas haluaa vallata sankarin kansan alueen. Ja tämähän ei tietenkään käy laatuun. ***Neukkulaiselle fantasialle on helppo naureskella, muutta minusta miekka&lohhari ole millään muotoa avuton teelmä. Lavasteet ja asut ovat todella hienoja. Lisäksi tehosteetkin ovat tekoaikansa huomioonottaen ihan mukiinmeneviä. Taistelukohtauksissa juoksentelee tuhansittain tyyppejä, joten näyttävyyttä niistä ei puutu. Lisäksi on mukavaa huomata, että kyseiset tyypit juoksentelevat kovasti tutunoloisessa havumetsäympäristössä. Ikävästi vain tökerö Pan&Scan pilaa suuren osan elokuvasta. Tai pikemminkin P&S:n puute tekee sen. Nimittäin monessa kohtauksessa varsinainen toiminta on kuvarajojen ulkopuolella ja näkyvillä seisoskelee joukko statisteja. Mutta onneksi sentään saamme viimeinkin selvityksen kysymys lohikäärmeiden harvinaisuudesta. Raukat ovat ilmiselvästi joutuneet evoluution umpikujaan. Kun lohharin kimppuun hyökätään, se reagoi samoin kuin sisilisko yhdellä pienellä erolla: pudottamalla päänsä. Vaikka nuppeja onkin kaksi varalla, ei tällaisella selviämisstrategialla pitkälle pötkitä. ***Varsin viehättävä vaikkakin välillä puuduttava elokuva. Maisemat ja vaatteet olivat tosiaan mukavaa katseltavaa. Ne toivat mieleen Ivan Bi- libinin kuvat. Leffa oli parhaimmillaan oikein hauska. Mitäpä muutakaan voisikaan olla leffa, jonka ideana on, että ilkeä pahis valloittelee jo- takin maaparkaa ja ryövää sankarin ihanan morsiamen, jolloin sankari saa muinaiselle soturille kuuluneen taikamiekan ja lähtee pelastamaan maail- maa. Sitäpaitsi kukapa voisi olla pitämättä fantasiaelokuvasta, joka päät- tyy siihen, että kuninkaan tarjotessa pahiksen ja loharin voittaneelle sankarille paikkaa hovissaan sankari kieltäytyy sanoen menevänsä sinne, minne seikkailu hänet johtaa ja - ratsastaa auringonlaskuun. ***Reipashenkista nationalismia, mutta taysin oikeutettua, koska viholliset olivat tyhmia, julmia ja keltaihoisia... Kaikin puolin erinomainen elokuva. Ilman loppukohtauksen lohikaarmetta elokuva sopisi mainiosti Ben Hurien yms. spektaakkeleiden joukkoon. 9 ***KS. EDELLINEN ARVOSTELU |