|
Billy Wilderin Holmes-tulkita vuodelta 1970. 50 vuotta tohtori Watsonin kuoleman jälkeen hänen jäämistöistään löytyy käsikirjoitus, joka kertoo tarinan kuuluisan salapolisiin yksityisemmältä puolelta. Kaikki ei ole aivan niin kuin Holmesin tunnetummat seikkailut antavat ymmärtää.
Jos harrastaisin elokuvien karsinointia, tämän kanssa olisin aika liemessä. Toisaalta mukana on paljon komediallisia aineksia, mutta kuitenkin vallitsevana on varsin surumielinen vire. Oikeastaan paljon tulee mieleen viimeisin Suomessa nähty Sherlock Holmesin tv-tulkita. Elokuvan pääosan esittäjä Robert Stephens tuo jollakin selittämättömällä tavalla minulle mieleen Jeremy Brettin. Wilder käsittelee aihettaan suurella hartaudella. Siksipä varsin hauskoista huumorikohtauksista huolimatta elokuva pysyy hyvin kasassa. Kun ajankuvakin on kohdallaan, ainakaan minulla ei ole mitään valittamista.
***Tämä tuntui heti alusta asti tutulta ja jossain vaiheessa muistinkin tämän katsoneeni televisiosta. Edellisestä katselukerrasta oli kuitenkin riittävän kauan ja elokuva jaksoi viihdyttää. Loistavia vitsejä yhdistettynä Sherlockin tutkimuksiin osoittautui erittäin hyväksi yhdistelmäksi ja kirvoitti muutamat hyvät naurut. Kelpaa jopa Sci-fi porukan katsottavaksi. Arvosana 9
***Kuten Mörkö jo ehti todeta, aika vaikea tätä leffaa on luokitella. Kun tämä aikanaan tuli telkusta, se oli työnnetty muitta mutkitta komediakastiin, mutta esim. video-oppaan mukaan kyse on jännitysdraamasta... Itse olen katsonut tämän laskemattomia kertoja vuosien varrella: (jopa hulvattoman) hauska, sympaattinen, melankolinen ja tyylikäs paketti. Colin Blakelyn Dr. Watson on kenties hieman yliampuvan koominen hahmo, mutta Robert Stephens on paras koskaan näkemäni Sherlock Holmes. Itse en nimittäin ole yhtään pitänyt sen TV-sarjan tajuttoman synkeästä Holmesista, jolla ei mielestäni ole juuri mitään tekemistä Doylen alkuperäisen, varsin eloisan hahmon kanssa. (Lukekaa itse - ja hiljaa siellä, Tomi.) Lisäbonuksena omalta kannaltani on, että kun tämä leffa aikanaan tuli telkusta ja näin sen (91?), olin juuri edellisenä kesänä ollut Skotlannissa, Loch Nessin rannalla, ja vieläpä kävin piknikillä tuossa samaisessa linnassa (ts. raunioilla)... Ei, ei vilaustakaan Nessiestä. Johtopäätös: 9½. (Ope, ope, Mörkö ei antanut tälle arvosanaa.) |