|
Viimeinkin näimme Oinosen Teron kovasti mainostaman leffan. Kylläpä parasta brittiläistä 70-luvun lopun scifilaatua edustavaa mestariteosta kannattikin odottaa! Leffan alussa rahtialus törmää Kuun tukikohtaan. Perässä tulee uhkavaatimus: yksi nutipää haluaa Maan, Kuun ja blaa blaa blaan Isoksi Kihoksi. Hänellä on hallussaan koko tunnetun avaruuden varasto Radic-Q-2:sta (en ole ihan varma, kääntäjä käyttää ainakin kahta eri kirjoitustapaa), jolla mm. on kätevä parantaa säteilyvammat. Kuutukikohta on jo antautumassa, mutta urhea kolmikko (pirtsakka naikkonen, urhea sankari ja kypsähköön ikään ehtinyt tiedemies), lähtee kohti hurupään tukikohtaa, Delta Three-planeetta. Aivan oikein, "Delta Three" on kääntäjän valinta, joten siihen tyytykäämme. Ai niin, mukaansa he ottavat Kuuhun törmännyttä alusta ohjanneen robotin, en tiedä miksi. Pistävät mutterikasan jopa auttamaan aluksen ohjauksessa, nokkelaa. Delta Threellä on jo ennestään hyviä jätkiä, jotka taistelevat kahjon robottiarmeijaa vastaan. Hyvältä ei näytä, sillä sankareillamme on aseistuksena vain värkkejä, jotka kovasti paljon muistuttavat kepakoita ja kuokkia (kilpinä toimivista viemärinkansista puhumattakaan). Toisaalta robotitkin liikkuvat hiiitaaaasti ja ovat puolisokeita (kävelevät harvassa heinäpellossa kyykyssä olevan sankarin ohi puolen metrin päästä), joten isompaa hätää ei pitäisi olla. Silti hyvät jätkät saavat näiltä roskapöntöiltä pahemman kerran turpaansa. Ainakin yhden tyypin pitää jopa juosta itse seinään päästäkseen hengestään. Kyllä joku raja pitäisi olla reilulla pelilläkin. Samoihin aikoihin kuutukikohdasta lähtenyt remmppa pääsee viimeinkin Delta Threelle, heitettyään ensin pitkän kiertotien Maan kautta. Tämän jälkeen tapahtuu kaikenlaista typerää.
***Hurmaava leffa, vaikkakaan ei mikään järjen jättiläisten tekemä. Oikeastaan aika tyhmä tekele, jos ajan kanssa pohdiskelee. Mutta tämä lähestymistapa on ehdottomasti väärä. Tästä mestariteoksesta on nautittiva aivot nollille käännettynä. Tosin vähän pelottaa, että täydellisen vaikutelman saaminen vaatisi laittomien huumeiden käyttämistä. Ainakin tehosteryhmä näyttäisi olleen aika jurmelluksessa muutamissa vaiheissa. Ja käsikirjoittajat myös. Puolet huvista tulee suomennoksen seuraamisesta. Ilmeisesti kääntäjällä on vähän jäänyt koulut puolitiehen, kun esimerkiksi lukusana "three" on jäänyt hämäräksi. Välillä tyyppi lähtee kahville, ja jättää nauhan pyörimään itsekseen. Lopun aikaa hän on vain muuten totaalisesti pihalla. Loistavaa. Hörhö-camp-LSD-psykedelia-asteikolla tulee yhdeksikkö. Kymppiä ei tule, kun juonesta saa hetkittäin selvääkin. ***Marko kiteytti aika tavalla kaiken olennaisen tästä "elämyksestä". Camp-henki on ehdoton edellytys tästä elokuvasta nauttimiselle ja sitähän minulta löytyy! Jos vertaan tätä elokuvaa 90-luvun komedioihin niin tästä löytyy paljon enemmän suupielet ylöspäin vetäviä kohtauksia. Vaikka nauraminen tapahtuukin kömmähdyksille, näyttelijöiden suorituksille, trikeille ja juonen heikkouksille, niin vahingoniloinen nauru on aina aidompaa kuin nyky-komedioiden teennäinen huumori. Voin vakuuttaa että tämä elokuva kestää usemman katselukerran. Kunhan muistaa pitää riittävästi taukoa katselukertojen välillä (väh. 3 vuotta). Camppinä arvosana 9 Bonuksena poimin erään katsojan kommentin Internet Movie Databasesta: This actually played in theaters in Canada. That's the only good thing I can say about it. ***Marko vei arvostelussaan sanat suustani molempien maanantai-iltana aisteja hivelleiden mestariteosten suhteen. Lisää tämmöisiä. |